tiistai 27. toukokuuta 2014

Maailmanhistorian kuurot ja sokeat

Luin Michael H. Hartin kirjoittaman kirjan maailmanhistorian 100 merkittävimmästä henkilöstä (Ihmiskunnan 100 suurinta). Kirjassa oli muutama kuuro ja sokea henkilö ja aloinkin miettiä pidemmälle kysymystä maailmanhistoriaan eniten vaikuttaneista kuuroista, sokeista ja kuurosokeista ihmisistä.

Jotkut historialliset henkilöt kuuroutuivat tai sokeutuivat vasta elämänsä loppupuolella uransa jälkeen. Näitä ihmisiä ei tunneta vammaisina, joten ei ehkä ole mielekästä miettiä heitä erityisesti kuuroina tai sokeina. Esimerkiksi Galileo Galilei vietti elämänsä viimeiset vuodet sokeana ja Johann Sebastian Bach sokeutui muutama kuukausi ennen kuolemaansa. Oleellisia nyt siis ovat henkilöt, jotka olivat kuuroja tai sokeita merkittävän osan urastaan, tai koko uransa ajan.

Jos näkövammaisilta kysyttäisiin historian merkittävintä sokeaa, monet ehkä vastaisi pistekirjoituksen keksijän Louis Braillen. Braille eli Ranskassa vuosina 1809-1852. Hän syntyi näkevänä Coupvrayn kylässä, mutta sokeutui kolmivuotiaana tapaturmaisesti isänsä verstaassa. Braille lähetettiin 10-vuotiaana Pariisin sokeiden kouluun opiskelemaan ja siellä hän kehitteli pistekirjoituksen jo 15-vuotiaana. Braille kuoli tuberkuloosiin ennen pistekirjoituksen lopullista läpimurtoa 43-vuotiaana. Pistekirjoituksen merkitys sokeille on suuri ja sen keksiminen mainitaankin joissakin historiankirjoissa. Silti Braillen vaikutus maailmanhistoriaan jää vähäiseksi, eikä häntä ole mainittu Hartin kirjassa.

Hartin listan sijalla 98 on Homeros. Hän oli kreikkalainen sokea runoilija, joka eli joskus 800-luvulla eKr. Homeroksen nimiin on laitettu eepokset Ilia & Odysseia, länsimaisen kirjallisuuden varhaisimmat teokset. Homeroksesta ei tiedetä juuri mitään varmaa ja jopa hänen historiallisuutta on epäilty. Hän on maailmanhistorialle merkittävämpi henkilö kuin Braille, koska hän oli merkittävä koko antiikin Kreikan ja Rooman kulttuureille, kun Braille on merkittävä vain näkövammaisille. Homeroksen vaikutus elää vielä 2800 vuoden jälkeenkin, kun Braillen kuolemasta on vasta runsas 160 vuotta. Lisäksi Braillen merkityksen säilymiseen vaikuttaa lääketieteen, teknologian ja kirjoitusjärjestelmien kehitys. Onko pistekirjoitus käytössä enää 2800 vuoden päästä? Louis Braillen on mielestäni silti historian toiseksi vaikutusvaltaisin sokea.

Hartin listalla on ainakin kaksi kuulovammaista: Sijalla 35 on amerikkalainen keksijä Thomas Alva Edison (1847-1931), jonka kuulovamma syntyi lapsena ja kehittyi lähes kuurouteen asti. Tuotteliaan keksijän luomuksiin kuului mm. hehkulamppu, fonografi, sanelukone, monistuskone ja akku. Kuulolaitteen kehitykseen hän ei vaikuttanut mitenkään, joten hänellä ei ole erityistä merkitystä juuri kuulovammaisille. Edison on silti maailmanhistorian merkittävin kuuro. Hartin listan sijalta 45 löytyy saksalainen kuuroutunut säveltäjä, Ludvig Van Beethoven (1770-1827). Beethoven on vaikuttanut merkittävästi länsimaiseen musiikkiin ja monet tunnistavat hänen teoksiaan. Beethoven alkoi kärsiä tinnituksesta 1790-luvulla, jolloin hän alkoi menettää asteittain kuuloaan. Historian ironiaa, että maailmanhistorian ehkä merkittävin säveltäjä kuuroutui ja teki osan töistään kuurona.

Kuurosokeista merkittävin ja tunnetuin on Helen Keller (1880-1968). Hän oli amerikkalainen kirjailija ja aktivisti. Helen Keller syntyi Alabamassa Tuscumbiassa näkevänä ja kuulevana, mutta kuurosokeutui alle kaksivuotiaana sairastettuaan aivokuumeen. Kahdeksanvuotiaana Helen sai opettajakseen Anne Sullivanin, jonka opastuksella hän saattoi aloittaa koulunkäynnin. Vuonna 1904 Keller valmistui tohtoriksi Radcliffe Collegesta ensimmäisenä kuurosokeana maailmassa. Elämäntyönsä Keller teki kirjailijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Hän kiersi ympäri maailmaa luennoimmassa aistivammaisten asemasta ja kirjoitti useita kirjoja. Helen Keller on tärkeä esimerkki kuurosokeille, mutta hänen maailmanhistoriallinen merkitys jää kauas 100 maailmanhistorian merkittävimmän henkilön joukosta.

Kaikkien kuulo- tai näkövammaisten vammalla ei ole ollut erityistä vaikutusta heidän urallaan, joten historiankirjat eivät yleensä mainitse vammasta. Esimerkiksi Edisonin kuulovammaa ei kaikki lähteet tuo esille. Hyvä niin - vamma on yksi ominaisuus muiden joukossa, siihen voi viitata jos se on asiayhteydessä oleellista, mutta ei ole syytä antaa sille suurempaa merkitystä kuin sillä on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti