lauantai 16. tammikuuta 2010

kasvissyönti vs lihansyönti

Olen ollut noin kahden vuoden ajan kasvissyöjä. Luovuin lihasta etiikan ja ekologian vuoksi - lihantuotanto kuluttaa tunnetusti energiaa ja tuottaa kärsimystä eläimille. Buddhalaisuuden suhde ruokavaliooni on se, että en ehkä olisi kasvissyöjä ilman sitä, mutta sinänsä eläinten oikeudet ja luonnonsuojelu ovat buddhalaisuudesta riippumattomia. Elämän kunioittaminen kuitenkin liittyy vahvasti buddhalaisuuteen ja se sai minut näkemään, ettei lihaa ole pakko syödä. En ole oikein osannut päättää, onko buddhalaisuus yksi syy kasvissyönnille.

Viime aikoina olen alkanut ymmärtää lihansyöntiä paljon enemmän. Usein lihansyöjät ystävällisesti muistuttavat kasvissyöjiä siitä, että eläimetkin syövät toisiaan. Vaikka lihansyönnin perusteleminen eläinten tekemisillä ei ole ongelmatonta, on huomautuksella pointtinsa. Toisaalta kun eläimet tekevät paljonkin asioita, joita ei hyväksyttäisi ihmisten keskuudessa. Esimerkiksi kannibalismi on täysin tavallista joidenkin eläinlajien keskuudessa... Se pointti on se, että ihminenkin on vain eläin ja eläimet syövät toisiaan. Periaatteessa on eläimen kannalta aivan sama, syökö sen ihminen vai eläin. Kaikkein vähiten lihansyönnissä onkin ongelmaa, jos liha tulee metsästämällä. Kuitenkaan tilanne ei ole aina tämä - usein liha ostetaan kaupoista ja tuetaan lihan tehotuotantoa. Se, jos mikä, on epäeettistä ja aiheuttaa paljon turhaa kärsimystä eläimille. Kasvissyöntiä kannattaakin harkita, jos ei halua tukea sitä.

Toisaalta lihansyönti on luonnollista ihmisille. Sekaruokaa syövähän syö todennäköisemmin riittävän monipuolista ruokaa kuin kasvissyöjä tuntematta ravitsemusta. Lakto-ovo-vegetaarisessa ruokavaliossa (ei lihaa, mutta maito- ja munatuotteita) ei tarvita lisäravinteita, mutta vegaani tarvitsee niitä. Kasvikunnan tuotteista ei voi saada D-vitamiinia ja B12-vitamiinia. Olen aika varma, että järkevintä on hankkia ravintoaineensa oikeasta ruuasta, eikä lisäravinteista. Lihaa ei ole pakko syödä, mutta maitoa tai munia tarvitsemme. Joku vegaani ehkä jopa ajattelee, että jos vastakkain on ihmisen ja eläimen henki tai hyvinvointi, eläin voittaa. Miksi näin? Kyllä ihminenkin on ihan yhtä arvokas olento, kuin eläin! Mitään syytä ei ole luopua omista perustarpeistamme ja terveydestämme ympäristön tai eläinten takia.

Ihminenkin on osa luontoa. Se tarkoittaa tietysti sitä, että ihminen ei voi riistää luontoa loputtomiin ja repiä irti kaiken minkä saa. Totta kai jos tuhoamme ympäristömme, kärsimme lopulta itsekin, koska olemme siitä riippuvaisia. Mutta tarkoittaa se jotakin muutakin: nimittäin sitä, että meidän on pakko hyödyntää sitä elääksemme. Jotakin on syötävä - joko kasveja tai eläimiä. Jossakin on asuttava, jotakin on juotava ja hengitettävä. Elämään liittyy kuitenkin kiinteästi myös kärsimys ja kuolema ja elämä on pohjimmiltaan tuhoavaa. Epäsuoraa tappamista ei voi välttää edes kasvissyönnillä. Usein toisen elollisen olennon elämä ja hyvinvointi on pois toiselta.

Liharuokaakin voi tuottaa eettisesti, mutta toisaalta eläimet ovat tuntevia olentoja, eikä lihaa ole pakko käyttää. Ihminen voi tietoisena moraalisena olentona tehdä valinnan olla syömättä lihaa ja vähentää näin kuolemaa ja kärsimystä. Maitoa ja munia tarvitsemme, ellemme käytä lisäravinteita. Mutta toki hyväksyn vegaanienkin valinnan. Nämä ovat lopulta elämäntapakysymyksiä. Kukaan ei voi tehdä maailmasta täydellistä, mutta jokainen voi tehdä oman osansa. Minä en tarvitse lihaa elääkseni, joten olen päättänyt olla syömättä sitä. En voi estää eläinten kuolemia, mutta valinnallani varmasti vähennän niitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti